Lilypie First Birthday tickers

Lilypie Second Birthday tickers

perjantai 2. marraskuuta 2012

1 kuukautta

Oho, hurjaa! Aiden on jo kuukauden. Toisaalta tuntuu kuin olisin ollut synnyttämässä vasta viime viikolla, toisaalta taas tuntuu että Aiden on ollut täällä meidän kanssa aina. Kaikki sanoo että vauva on kasvanut ihan mielettömästi, mutta ei siitä itse jotenkin huomaa. Painoa herralle on kuitenkin kertynyt reipas kilo, että kyllä se kasvanut on! Ja pienimmät vaatteet alkaa olemaan jo aika jämptejä. Sairaalassa pojalla ollut jättimäinen potkari on nyt just sopiva. Kyllä sen itsekin kuvista näkee että onhan Aiden pyöristynyt ihan selkeesti. Olishan se silti ihme jossei tällä syömisellä kasvais! Tuntuu etten mä välillä tee mitään muuta kuin syötän. Eka hymy saatiin noin viikko sitten ja voi pojat on se hieno!
 
 



Mä melkein sain ikuistettua sen hymyn
 
Niskalihastreeniä!
 
Syöttämisestä puheenollen oon niin tyytyväinen kun imettäminen onnistuu. Pelkäsin raskaana ollessa ettei se onnistu. Alkuun se takkusikin vähän, juniori kun ei tahtonut ensin saada rinnasta kunnollista otetta ja useempaan kertaan turhauduttiin molemmat. Olin jo antamassa periksi kun ei vaan meinannut millään sujua ja nännitkin vuosi verta. Nyt oon niin ilonen että sain homma sujumaan loppujen lopuksi. Onhan se äidinmaito vauvalle sitä parasta ravintoa ja mikä parasta: se ei maksa mitään ja ei tartte sohlata pullojen kanssa. Nyt vaan on tullut parina iltana eteen tilanne että on ollut pakko antaa korviketta pullosta kun pojalla on vaan ollut nälkä eikä oma maito ole riittänyt. Eilenkin söi kaiken mitä itseltä tuli ja sen lisäksi 90ml korviketta. No, saa syödä kaiken sen mitä itseltä tulee ja korviketta loput.
 
 
Sponsored by the dairy farmers in the UK. Dave aina sanoo noin kun sille tulee noista pilvistä mieleen lehmä.
 
Olin hurja ja jätin Aidenin hoitoon ekan kerran tällä viikolla. Meidän hyvät ystävät Sheila ja Glenn kattoi vauvaa sillä aikaa kun me käytiin leffassa kattomassa uus Bond. Oli ihan mielettömän hyvä leffa ja oon totaalisen rakastunut Adelen Skyfall -biisiin, niiiin bondmainen kipale että! Oli tavallaan aivan ihanaa päästä vähän tuulettumaan ihan aikuisten kesken, mutta leffan jälkeen oli pakko päästä äkkiä kotiin kun oli tullut ikävä poikaa. Kirosin jo Daven parkkeeraamisen, kesti mukamas liian kauan :D Aiden oli käyttäytynyt kuin enkeli, nukkunut koko ajan.
 
 
 
Nukkumisen tyylinäytettä
 
Mahtavaa on myös se, että oon saanu suomalaisseuraa. En olis ikinä uskonu että joku mun ikänen ja edes vähän samantyylinen ihminen eksyy Carlisleen. Jännä miten sitä on tuntenu jonkun vasta pari viikkoa ja tuntuu niinku oltais tunnettu ainas. Tai no, niin se meni jo ekalla tapaamisella: tuntu että jatkettiin juttua siitä mihin se oli viimeks jäänyt. Nää pari viikkoa on pyöritty ympäri Carlislea ja katottu Pasilaa.
 
 
 
Yritin saada jalanjälkeä paperille tatuointia varten, mut se ei mennyt ihan kuin elokuvissa. Pikkuherra ei ollut yhtään samaa mieltä tämmösestä touhusta ja pisti hanttiin. Jäi sitten kädenjäljet sikseen, niitä en edes yrittänyt.

3 kommenttia:

  1. Olikos se uusi suomalainen tämä joka demistä sai vinkkiä että muitakin suomalaisia asuu Carlislessa? Arvaappa kuka oli asialla :D

    VastaaPoista
  2. Jep, sama tyyppi kyseessä. Se olit sinä! :D Olis pitäny arvata, mut ei silti tullu mieleenikään. Kiitos kuitenkin! Kiesus tää maailma on pieni... :D

    VastaaPoista
  3. Nytkö löydettiin ihminen joka saattoi meidät yhteen? KIITOS! n__n

    VastaaPoista

Lukijat