Me ollaan vähän rentouduttu viikonloppuna, Davella kun oli poikkeuksellisesti vähän vapaata. Perjantaina oli töissä ns. AFD (all fucking day), sellanen kevyt 12-13 tunnin päivä. Lauantaina Dave pääsi töistä kuitenkin jo kuudelta, niin hemmoteltiin itteemme ja käytiin Nando's:ssa (miten se taipuu?!?!) syömässä, nam! Nando's on  mun yks suosikkipaikoista, siellä vois käydä vaikka joka päivä. Käytäiskin siellä paljon useemmin jossei se oli niin hintava. Ei se ihan kauheen paha ole, mut helposti se on £30 kun siellä käy. Saatiin kuitenkin siellä töissä olevalta kaverilta pari alennuskuponkia niin raaskittiin mennä :)

Sunnuntaina chillailtiin koko päivä ensin kotona ja illalla vietiin Alex ja hänen äitinsä kattoon jouluvalojen sytytystä kaupungille. Oli kyllä kohtalaisen kuppanen tapahtuma, täytyy sanoa. Porukka hehkutti sitä Facebookissa vaikka kuinka paljon etukäteen. Siellä tutistiin pari tuntia kylmässä kuuntelemassa jotain X-Factorin kilpailijaa, se lurautti muutamat biisit siinä. Sitä oltiin oikein mainostettu että joulupukkikin on sitten paikalla. Joo, oli se, ehkä jopa minuutin. Sitten vaan joku napsautti katkasijasta valot päälle. Lienee turha sanoa että nekin on aika onnettomat. No tulipahan sekin koettua. Sitten vaan KFC:stä vähän evästä ja kotio varpaita sulattelemaan.

 Eilen saatiin vihdoinkin varmistus että saadaan se asunto. Päätettiin ihan "juhlia" sitä. Käytiin jopa Muffin Breakiissa kahvilla, jee jee. Tänään irtisanottiin tämä luukku. Irtisanoessa tuli vähän juttua asunnon puutteista, tuosta vuotavasta patterista lähinnä ja siitä että me korjattiin se joten kuten itse. Välitysfirman likka oli ihan yllättyneen kuulonen kun kuuli että patteri vuotaa. Juu, ei siitä oo puhuttu ku reilut puol vuotta! Yleisesti vuokra-asunnoissa on kuukauden irtisanomisaika ja niin on meilläkin. Näin ollen meidän olis pitänyt sanoa tää irti ennen 10. päivä tätä kuuta ettei meidän tartte maksaa enää joulukuun vuokraa, mutta välitysfirman likka ja vuokraisäntä oli sen verran reiluja että hyväksyi meidän irtisanomusilmotuksen vähän tälleen myöhässäkin. Oltiin jo varauduttu väittelemään että ei jouduta maksamaan yhtään ylimäärästä, tässä kun ei voi oikein asua enää ja syyt on ihan puhtaasti terveydellisiä. Hyvä näin. Eli 10.12. pitää luovuttaa tämän asunnon avaimet ja muuttamaan me päästään 1.12. jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Toivotaan vaan että Dave saa vapaata sen viikonlopun. Jos ei saa, ni me muutetaan Daven porukoitten kanssa tärkeimmät sillon 1. päivä ja loput sitte ko Dave on vapaalla. Huomenna alkaa pakkaaminen ja tavaroitten lajittelu. Tänään saatiin myös uus kuivausrumpu, woooooop! Vanha alko lähettelemään savumerkkejä lauantaina kun kuivasin pyykkejä sillä. Alko tuleen sellanen käry yhtäkkiä ja kun avasin luukun niin savua pukkas ulos. Saatiin 4 kertaa käytetty eli käytännössä täysin uusi rumpu Daven isovanhemmilta 50 punnalla ihan vaan siksi kun Daven mummu ei kuulemma jaksa pelata niin teknisten laitteitten kanssa kun siitä täytyy tyhjentää nukkasihti ja kaikki! Ihan miten vaan... Nyt meillä on keittiössä mielenkiintonen viritelmä kun uudesta rummusta menee putki ulos mitä pitkin se höyry menee pihalle, vanhassa kun se keräsi sen veden säiliöön mistä se piti erikseen tyhjentää.

Dave on innostunu sisustuksesta yhtäkkiä uuden asunnon myötä...

Tällasia ilmeitä meillä tänään

Ja meillä aletaan näköjään siirtyyn kiinteisiin ihan omasta tahdosta. Eikä mistään soseista sitte kyllä aloteta vaan ihan kunnon kinkusta!

Blogger on the go!

Täytyy heti ihan testata miten tää homma toimii puhelimella! Uus puhelin ja tähän saa Bloggerin appsin, vanhaan Blackberryyn sitä kun ei saanut. Oon ollut vannoutunut Applen dissaaja jo monta vuotta, mut nyt mun täytyy pyörtää puheeni: ei tää iPhone niin paha olekaan. No okei, myönnetään et oon jo ihan rakastunut tähän. Oon räplänny tätä puol yötä ko on niin kiva. Mitään en silti myönnä.

Noniin tää riittää Applen hehkutukseks, mun uskottavuus alkaa muuten kärsiä. Jaa niin, ei sitä uskottavuutta oo koskaan ollutkaan että se siitä. Hyviä uutisia on kuitenkin: me saatiin se asunto! Että nyt laatikoita kehiin ni mä teen pakkaamisen maailmanennätyksen :)

Niitä kuvia

Kuvien lataaminen alkoi luonaamaan heti kun vaihtoi selainta. Firefox jumittaa aina kun sitä yrittää käyttää ja Explorer ei tykkää Photobucketista eli nyt siirryttiin Chromeen ja josko tämä vaikka toimisi... Ainakin sain kuvat ladattu

Nanan (Daven äiti) tykönä. Paljon löyty taas mielenkiintosta katteltavaa.

Poju sai Suomesta terveisiä kun mun täti lähetti vähän vaatetta. Hiukan on reilut mutta sopii hyvin. Huomatkaa joulusukat.

Niin siis koiralleko  mä tuon puuhamaton ostin???

Ollaan käyty aina välillä Daven töissä hengailemassa.

Andalusian on aivan ihana paikka istuskella. Tohon olis voinu vaan nukahtaa...

No Aiden melkein nukahtikin tohon.

Taukojumppaa.

Parhaat kaverukset <3

Vihdoinkin!

Syy tähän kirjoittamattomuuteen (onko se sana?) on yksinkertaisesti se, että netti ei ole toiminut. Yhtenä päivänä vaan lakkasi toimimasta ja pari päivää sitä ihmeteltiin ja käynnisteltiin koneita uudelleen, soitettiin palveluntarjoajalle ja vekslattiin johtojen kanssa. Ei. Ei edelleenkään toiminut. Dave päätteli sitten että kyllä, meidän tarttee ostaa uus reititin (vai mikä se pieni boksi lienee...?). Sellanen sitten tilaukseen eBaystä. Sitä odotettiin kuin kuuta nousevaa ja sitten kun se vihdoinkin tuli, niin pettymys oli huima kun se ei ratkaissutkaan ongelmaa. Syynättiin sitten puhelinjohto Daven kanssa oikein tarkkaan ja olihan se yhdestä kohtaa lähes poikki. Ihme kun ei netti toimi.... Pientä sorminäppäryyttä ja sähkäriteippiä kehiin niin johto on taas kuin uusi! Ja nettikin pelittää. On tosta uudesta boksista se hyöty että me saadaan nyt Wi-Fi puhelimiin yläkerrassa, ennen ei signaali riittänyt. Woooop!

 

Asuntorintamallakin tapahtuu. Käytiin kattomassa yhtä rivarikolmiota viikko sitten. Ihastuttiin ihan totaalisesti. Päätettiin samantien laittaa hakemus vetämään ja nyt odotellaan vastausta. Kuulemma asunto on jo käytännössä meidän, odotetaan että Daven pomo vaan vahvistaa että Dave on siellä oikeasti töissä ja tienaa yli £12000 vuodessa. Tottakai sen pomon pitää olla lomalla tämä viikko... Oon ihan täpinöissäni enkä jaksais odottaa että saan alkaa pakkaamaan tavaroita. Sunnuntaina oliskin tarkotus olla raivauspäivä. Paljon jätesäkkejä ja sellainen asenne että kaikki ylimääräinen lähtee. Jos kaikki menee niin kuin elokuvissa niin muutto olis kuun vaihteessa. Siitä kämpästä kehtais ehkä laittaa kuvaakin, heh... Asunto on ihan toisella puolella Carlislea, mutta suunnilleen saman matkan päässä keskustasta kuin tämä, eli noin 20-25 minuutin kävelymatka. Asda (ruokakauppa) on ihan nurkan takana, samaten Burger King ja Domino's. Alexin koulu on 10 minuutin kävelymatkan päässä ja Alex asuu äitinsä kanssa ihan vartin kävelymatkan päässä eli se tietää vähän helpotusta meidän "school run"iin. Ei tartte lähteä toiselle puolelle säheltään auton kanssa ja yrittää löytää parkkipaikkaa niin kuin jotain 100 muutakin ja kun ne kadut ei oo leveydellä pilattu... Että peukut pystyyn että päästään muuttamaan!

 

Aiden on kasvanut ihan mielettömästi. Tiistaina kävi health visitor ja paino oli 5300g. Mittasin tänään Aidenin itse ja sain 59cm. Health visitor kun ei ole kiinnostunut muusta kuin painosta niin täytyy itse yrittää. Ei se varmaan kovin montaa senttiä heitä... Kokeiltiin kantoliinaakin eilen kunnolla eikä herralla ollut mitään valittamista. Käytiin pikasesti kaupassa ja Aiden nukahti siihen, että ilmeisesti se oli ihan mukava. Oli kyllä kiva kun jäi kädet vapaaksi. Liinan sitominen vaatii vähän harjoittelua vielä, mut eiköhän se siitä lähde sujumaan. Aidenin vaatevarastokin vaan kasvaa ja kasvaa. Siskoltani sain ison laatikollisen vaatteita ja toiselta Carlislen suomalaisvahvistukselta, Sarilta, sain muovikassillisen vaatteita. Siskon lähettämät vaatteet ei mene ihan hetkeen, niihin päästään käsiksi vasta ensi kesänä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sarin antamat vaatteet onkin vähän pienempiä ja niitä päästään käyttämään jo joulun jälkeen. Kuviakin mulla olisi vaikka kuinka paljon Aidenista, mutta jostain syystä Photobucket ei oikein toimi, joten ne saa odottaa seuraavaa kertaa, jos vaikka sitten toimisi.

Baballe puuhaa

Eilen sunnuntaina tosiaan halusin lähteä kävelylle ja niin mä sitten lähdinkin. Laitoin Davelle Facebookissa viestiä että soittaa äidilleen ja pyytää sen soittamaan mulle. Kun sain varmistettua että anoppi on kotona (ja vakuutettua että en halua kyytiä tai bussirahaa) pakkasin Aidenin vaunuihin ja puin lämpimästi päälle ja lähdin köpöttelemään toiselle puolelle kaupunkia. Kyllä siinä matkassa kevyesti tunti meni. Ja oli mielettömän kuuma! Ekaksi lähti hanskat, sitten pipo, mutta huivia en uskaltanut ottaa pois kun oon ihan hysteerinen tosta rintavarustuksen lämpimänä pidosta kun en tosiaan halua mitään rintatulehdusta.

 

Stanwix, Scotland Road. Alue jossa Daven porukat asuu.

 

Stanwixista kaupunkiin päin. Kuvassa taustalla oleva kuution mallinen iso rakennus (toisin sanoen ainoa kuvassa näkyvä rakennus) on joku maailman rumin kun lähempää kattoo. Siellä on jotain kaupungin toimistoja ym. paskaa.

 

Alex pölli mun kengät.

 

Aiden tuijottaa seinäkellon heiluria niinku se olis maailman kiinnostavin asia.

 

Aiden alkaa pikkuhiljaa oleen enemmän ja enemmän kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu ni tulin siihen tulokseen että täytyy hankkia jotain aktiviteettia. Mun naama jaksaa kiinnostaa vaan tietyn aikaa ja olis ihan kiva jos sais välillä laskettua herran käsistään ilman että huuto alkaa. Poikettiin Annikan kanssa kaupungilla aikaisemmin tänään ja hetken mielijoohteesta mentiin Mothercareen ja sieltä löytyi tarjouksesta "baby gym" eli onko tuo nyt sitten puuhamatto? Alkuperäinenn hinta oli £29,99 mut nyt tarjouksessa £20. Ostin tuon sitten kun ei niitä halvemmallakaan mistään saa.

 

Aiden viihtyi tuossa hyvät 20 min.

 

Tänään tuli postissa myös kantoliina. Kokeilin sitä, mutta musta tuntuu että mut sitomistaidot tarttee just ihan pikkasen harjotusta. Toisin sanoen ei siitä tullut mitään. Ohjeitten kattominen netistä olis voinu auttaa asiaa, mutta enhän mä nyt sellasta, ite täytyy saada säheltää ensin. Mut jumalauta oli pitkä pätkä kangasta!

 

 



Bonfire night

Tosiaan, eilen oli bonfire night mihin sitte mentiin Annikan kanssa (niin, on sillä toisella suomalaisella nimikin). Käytiin ekaks katsastamassa uusi Tesco kun se vihdoinkin aukes. Ei muuten, mutta on ollu semiärsyttävää nää viimiset viikot kun keskustassa ei oo mitään ruokakauppaa paitsi Farmfoods ja Iceland, mutta niistä saa vaan pakastetavaraa. Tempastiin oikeen ja käytiin samalla reissulla tsekkaamassa uusi Sainsbury's supermarket joka aukes pari viikkoo sitten. Meillä on kyllä jännä elämä... Seilattiin sitte Subin kautta takas Tescoon ostoksille ja siitä Costan kautta livuttiin Bitts Parkiin. Kiesus siellä oli väkee ko pipoo! Oltiin ihan ajoissa ja silti oli hyvä ko liikkumaan pääsi. Mua kevyesti hermostutti mennä sinne näin pienen vauvan kanssa kun on meteliä kohtalaisesti kuitenkin ja raketeista lähtee aikamoinen ääni. Laitoin Aidenille pumpulipallot korviin ja pipon päälle ääntä vaimentamaan ja sain onnekseni huomata etten ollut ainoa pienen vauvan kanssa liikkeellä oleva. Aiden ei ollut moksiskaan rakettishowsta. Päinvastoin: huuto alkoi kun paukkeessa tuli tauko ja herra päätti nukahtaa loppuhuipennuksen aikana. Eli oon tässä tullu johtopäätökseen että mitä suurempi meteli, sen paremmin mini-ihminen nukkuu. Kätevää.

 

 

Nälkä yllätti ennen näytöstä, mutta no hätä! Pullo vaan esiin laTukusta ja homma on sillä selvä. Kysymys tosin kuuluu että onko se vauva vai nukke?

 

Huippulaadukas kuva, puutkin edessä. Jos oltais menty tosta vähän vasemmalle niin oltais nähty paremmin, mutta ei viittitty sinne mutaselle nurmikolle lähtee sohlaamaan vaunujen kanssa. Etenkin kun tuolla ei nähnyt eteensä sitten yhtään. Oli se silti kaikin puolin ihan hieno show, mutta en silti voi ymmärtää niitä jotka tulee kauempaakin tätä Carlislen lahjaa maailmalle katsomaan, ei se nyt ihan niin hieno ollut. Mua siis sivistettiin ja sanottiin että tää jokavuotinen bonfire night on joku isompikin juttu ja ihmiset tulee ihan matkan päästä kattomaan tätä. Mutta sovitaanko että ens vuonna tää järjestetään heinäkuussa, jooko? Ei muuten mutta tuolla oli aika jäätävän kylmä seisoskella tunti varsinkin kun vettä tihutti välillä vähäsen. Eikä auttanut toppaukset. Oli talvitakkia, villapipoa ja -hanskaa, "uggit"... Silti oli kylmä. Ens vuonna toinen kerros vaatetta päälle.

 

 

Benni on ottanut tän lapsenvahtitouhun kohtalaisen vakavasti... The Boss kattoo ettei kukaan muu pääse turhan lähelle vauvaa.

 

Siellä on ihan mahtava ilma ulkona. Aurinko paistaa ja on sellanen ihanan kirpee syyssää ja mulla on ihan hirvee hinku lähtee ulos. Täytyy kattoa josko lähtis kävelylle ja tekis yllätysvisiitin anopin tykö. Ei kyllä huvittais ihan niin pitkälle kävellä jos ei ookkaan kotona, mutta kun puhelin ei toimi. Se on nyt ollu toista viikkoa toimimatta ja alkaa pikkasen nyppiin kun ei voi soittaa eikä viestittää kenellekään. Tulee flashbackeja 90-luvulta kun täytyy olla kotona että voi (Skypellä) soittaa jollekin jos se kenelle haluis soittaa sattuu olemaan kotona myös. Josko vaikka ens viikolla sais luurin takasin toimintaan.

 

Mä niin odotan kun kuuta nousevaa että siskon lähettämä kantoliina tulis postissa. Josko mä vaikka pääsisin tekeen jotain kotihommia kun on enemmän kuin yksi käsi vapaana. Koirienkin ulkoiluttaminen on varmaan taas kivempaa kun ei tartte säheltää vaunujen, hihnojen, hanskojen ja kakkapussien kanssa yhtaikaa. Naapureilla on varmaan ollu hauskaa kattoa mun menoa tässä muutaman viikon...



Say cheese!

Se on hymy! Ihka-aito hymy korvasta korvaan! Ja sain sen vihdoinkin kameralle.

 

 

 

Nyt ihmettelen kuka idiootti on jättänyt pyykit lajittelematta kuukadeks. Mä en tiennykkään et meillä on näin paljon vaatteita. Ja miten ihmeessä Dave on onnistunu hukkaamaan puolet sukistas? Näitä parittomia nimittäin riittää... Oon väsänny näitä koko eilisen illan ja tästä näkyy riittävän "mielekästä" puuhaa koko iltapäiväkskin... Illalla pitää käydä tsekkaamassa remontoitu Tesco (kotiäidin elämän kohokohtia) ja sitte olis Bitts Parkissa jonkunsortin ilotulitus mihin vois mennä.

1 kuukautta

Oho, hurjaa! Aiden on jo kuukauden. Toisaalta tuntuu kuin olisin ollut synnyttämässä vasta viime viikolla, toisaalta taas tuntuu että Aiden on ollut täällä meidän kanssa aina. Kaikki sanoo että vauva on kasvanut ihan mielettömästi, mutta ei siitä itse jotenkin huomaa. Painoa herralle on kuitenkin kertynyt reipas kilo, että kyllä se kasvanut on! Ja pienimmät vaatteet alkaa olemaan jo aika jämptejä. Sairaalassa pojalla ollut jättimäinen potkari on nyt just sopiva. Kyllä sen itsekin kuvista näkee että onhan Aiden pyöristynyt ihan selkeesti. Olishan se silti ihme jossei tällä syömisellä kasvais! Tuntuu etten mä välillä tee mitään muuta kuin syötän. Eka hymy saatiin noin viikko sitten ja voi pojat on se hieno!

 

 



Mä melkein sain ikuistettua sen hymyn

 

Niskalihastreeniä!

 

Syöttämisestä puheenollen oon niin tyytyväinen kun imettäminen onnistuu. Pelkäsin raskaana ollessa ettei se onnistu. Alkuun se takkusikin vähän, juniori kun ei tahtonut ensin saada rinnasta kunnollista otetta ja useempaan kertaan turhauduttiin molemmat. Olin jo antamassa periksi kun ei vaan meinannut millään sujua ja nännitkin vuosi verta. Nyt oon niin ilonen että sain homma sujumaan loppujen lopuksi. Onhan se äidinmaito vauvalle sitä parasta ravintoa ja mikä parasta: se ei maksa mitään ja ei tartte sohlata pullojen kanssa. Nyt vaan on tullut parina iltana eteen tilanne että on ollut pakko antaa korviketta pullosta kun pojalla on vaan ollut nälkä eikä oma maito ole riittänyt. Eilenkin söi kaiken mitä itseltä tuli ja sen lisäksi 90ml korviketta. No, saa syödä kaiken sen mitä itseltä tulee ja korviketta loput.

 

 

Sponsored by the dairy farmers in the UK. Dave aina sanoo noin kun sille tulee noista pilvistä mieleen lehmä.

 

Olin hurja ja jätin Aidenin hoitoon ekan kerran tällä viikolla. Meidän hyvät ystävät Sheila ja Glenn kattoi vauvaa sillä aikaa kun me käytiin leffassa kattomassa uus Bond. Oli ihan mielettömän hyvä leffa ja oon totaalisen rakastunut Adelen Skyfall -biisiin, niiiin bondmainen kipale että! Oli tavallaan aivan ihanaa päästä vähän tuulettumaan ihan aikuisten kesken, mutta leffan jälkeen oli pakko päästä äkkiä kotiin kun oli tullut ikävä poikaa. Kirosin jo Daven parkkeeraamisen, kesti mukamas liian kauan :D Aiden oli käyttäytynyt kuin enkeli, nukkunut koko ajan.

 

 

 

Nukkumisen tyylinäytettä

 

Mahtavaa on myös se, että oon saanu suomalaisseuraa. En olis ikinä uskonu että joku mun ikänen ja edes vähän samantyylinen ihminen eksyy Carlisleen. Jännä miten sitä on tuntenu jonkun vasta pari viikkoa ja tuntuu niinku oltais tunnettu ainas. Tai no, niin se meni jo ekalla tapaamisella: tuntu että jatkettiin juttua siitä mihin se oli viimeks jäänyt. Nää pari viikkoa on pyöritty ympäri Carlislea ja katottu Pasilaa.

 

 

 

Yritin saada jalanjälkeä paperille tatuointia varten, mut se ei mennyt ihan kuin elokuvissa. Pikkuherra ei ollut yhtään samaa mieltä tämmösestä touhusta ja pisti hanttiin. Jäi sitten kädenjäljet sikseen, niitä en edes yrittänyt.