Lilypie First Birthday tickers

Lilypie Second Birthday tickers

lauantai 28. syyskuuta 2013

Suomimukavaa

Aika huikeeta, suomiloma takana ja oli aivan mahtavaa! Tuli taas nähtyä muutamia vanhoja kavereita ja Aiden tapasi tätejä niin paljon että!

Mullahan oli ihan kauhea jännitys lentomatkoista mutta nyt voin sanoa että ne meni niin bueno kuin vaan voi mennä. Menomatkalla jännitys oli suurin, mutta mini-isäntä ystävällisesti nukahti ennen kuin kone oli edes ilmassa ja nukkui yli puolen lentoa. Loppumatkasta viihdytysjoukkoihin liittyi ala-asteikäinen tyttö pehmopupunsa kanssa ja hänelle suuri kiitos! Takaisintulomatkalla jännitysmomenttia lisäsi Suomesta napattu flunssa. Pelkäsin että Aiden on kovin tukkoinen ja päätyy huutamaan korvia. No, nukahtipa poika tälläkin kertaa ennen ilmaan pääsyä ja saikin ilmeisesti hyvästä unesta kiinni kun heräsi vasta vartin ennen laskeutumista. Ja takaisin tullessa junassa oli Prestoniin asti toinen samanikäinen ja siinä sitten tuijottelivat toisiaan ja jutustelivat mukavia. Prestonista vaihdon jälkeen Carlisleen matka meni mukavasti iltapalaa syödessä ja nukkuessa. Kotona heräsi konttaamaan koirien perässä tunniksi ja sitten nukkuikin aamuun asti. 

Ainoa mikä matkoissa aiheutti oikeasti närkästystä oli ihmisten itsekkyys. En halua mollata minkään maan kansalaisia sillä meitä on moneen junaan joka maassa, kerron vain omien kokemusteni pohjalta. Mä en tiedä onko se joku suomalainen mentaliteetti vai mikä mutta ai jumansfiidu mua riepoi erityisesti takaisin tullessa kun ei vaan kukaan voi tarjota auttavaa kättä kun näkee että oikeasti vähän hankaluuksia. Me jouduttiin jättämään rattaat jo baggage drop -tiskille Helsingissä ja kentällä jouduttiin ottamaan lainarattaat. Portille mennessä jouduin jättämään ne aika aikaisin sillä hissi ei toiminut enkä tietenkään voinut mennä niiden kanssa liukuportaisiin. Jouduttiin odottelemaan pitkään portilla ja kukaan, ei kukaan, tarjonnut istumapaikkaa. Mulla tosiaan oli sylissä 11 kiloinen vauva, olkapäällä hoitolaukku ja vielä käsimatkatavaralaukku. Seuraavana vuorossa bussikuljetus koneelle ja siellä ensimmäisenä suomalaiset ja aasialaiset nuoret miehet rynnimässä ensimmäisenä niille parille kuppaselle istumapaikalle. Ainoa joka mulle tarjosi paikkaa oli kepin kanssa liikkunut vanha rouva, mutta kieltäydyin. Sehän on hauskaa seisoa vauvan kanssa liikkuvassa bussissa kun ei edes voi pitää mistään kiinni kun tarvitsee molemmat kädet lapsen pitelemiseen (joka oletettavasti alkaa venkoilla tässä vaiheessa). Bussista pois päästessä kauhea rynniminen koneelle ettei varmasti jää kyydistä. Kenellekään ei taaskaan tullut mieleen että voisi olla ystävällinen ja päästää nuoren naisen ohi joka tässä vaiheessa liki tunnin seisomisen jälkeen tihrustaa itkua kun ei kädet ja selkä kestä. Onneksi koneesta voi sentään helposti lähteä viimeisenä. Mutta ihan oikeasti ihmiset, ei paljon vaatisi olla huomaavainen toisia kohtaan. Onneksi loppumatkasta sentään oli jopa ystävällisiä ihmisiä liikkeellä, suuri kiitos heille. Ei ole helppoa päästä junaan ja junasta pois yksin rattaiden ja sen käsimatkatavaralaukku-ruumalaukku (eli ruumislaukku) -combon kanssa.

Tähän väliin vaikka muutama kuva matkan varrelta:



Menomatkalla oli ylpeä poika omalla paikallaan.

Mummun omenapiirakka teki kauppansa.

                             ???



              Nurmikko ei ollut hyvä

















Reissun aikana tuli juhlittua Marikan synttärit. Oli aika hyvät bileet, etten sanoisi. Ensin kevyet illanistujaiset Marikan kartanolla à la hiukan vinettoa. Siitä sitten Porin yö"elämään" siirtyminen. Soman kautta Cabaretiin ja niin ikään Hesen kautta takaisin Marikalle.

Muuten hengailin aika paljon porukoilla ihan niin kuin suunnittelin. Siinä kävi molemmat siskot pyörähtämässä mikä oli kiva, mun kummisetä kävi ja Annika puikahti Tampereelta. Marikan kanssa tein jopa jotain mitä olin joskus luvannut että en todella aio IKINÄ tehdä: kävin zumbassa - kahdesti. Oli kyllä kivaa, pakko myöntää. Kävin myös siskoni Maijun uudella lukaalilla vilkuilemassa ja täytyy myöntää että iski ihan hillitön keittiökateus! ;)

Mutta niin, ehkäpä alkuvuodesta otan koko homman uusiksi! :)


 Nyt enää täytyy purkaa laukut, onneksi apujoukot on valmiina!













maanantai 9. syyskuuta 2013

Ready, steady.....


Noniin! Nyt on likimain kaikki matkavalmistelut tehty. Laukut on pakattu, oon opetellut kasaamaan "laina"rattaat, Minin eväät on ostettu ja matkaviihde hankittu, online check-in tehty, sotasuunnitelma (puhelin haluaa väkisin laittaa tähän siltasuunnitteluhanke) käyty läpi mielessä useaan kertaan... Ja ja ja mitä vielä?!

Huomenna lähtee juna Carlislen asemalta puoli 12 aikoihin kohti Manchesterin lentokenttää (tajusin jopa varata paikan missä on pöytä ja extratilaa, hyvä minä!). Kentälle saavutaan kahden kieppeillä. Siinä on hyvää aikaa mälvätä ruoan, turvatarkastuksen ym kanssa. Lennon on määrä lähteä klo 17.50 ja se kestää sen 2,5 tuntia. Toivottavasti ei olla aikataulusta myöhässä. Helsinki-Vantaalta porukat sitten poimiikin meidät kyytiin ja sieltä sitten nokka kohti länsirannikkoa.


           Aidenin tunnelmia tältä illalta

          Ja tämän aamun tunnelmia...

                    No comments

            En kommentoi tähänkään

              Charity shopista £2,5

                     Pördeeeeee





lauantai 7. syyskuuta 2013

Wannabe muotibloggaaja

Muotibloggaajaa musta ei saa tekemälläkään, eikä tarvitsekaan. Vaikka blogi pääasiassa keskittyy Aideniin, niin on musta joskus kiva jakaa Suomessa asuvien kavereiden kanssa (ja miksei muidenkin) muitakin asioita ja mikäs sille olisi parempi paikka kuin blogi? 

Mä tykkään vaatteista vaikka pukeudunkin kuin stereotyyppinen kotiäiti ainakin 70% ajasta ihan syystä siitä että rahaa vaatekaapin uusimiseen ei ole ollut eikä ennen raskautta sopineet vaatteet todellakaan mene päälle enää.. Käytössä mulla on oikeesti ehkä yhdet Yumin legginsit mitkä luojan kiitos menee edelleen ja kahdet farkut. Tylsiä tavallisia t-paitoja on vaikka kuinka vaikken niistä pahemmin tykkääkään. Bilemekkoja mulla on vaikka muille jakaa, mutta niille on käyttöä noin 5 kertaa vuodessa nykyään, heh. Mulla onkin menossa operaatio vaatekaapin uudistus. Aivan liian usein sitä tulee avattua kaapin ovi ja katsottua et mulla ei _oikeesti_ oo mitään kivaa päällepantavaa. En tykkää mennä ulos farkuissa ja peruspaidoissa. Kotona se on ok, mutta muuten... Okei, kotona mä hengailen vaikka missä rytkyissä, että sikäli. Tää operaatio on aika massiivinen projekti kun pitää oikeastaan tyhjästä aloittaa eli se tietää alennusmyyntejä (JESSS!) ja charity shoppeja (vielä isompi JESSS!).


                     Primark £15

               Internaçionale £16,99

Hyvä puoli tässä projektissa on se että Dave on asiasta ihan samaa mieltä. Sen tietää että tilanne on paha kun mies kysyy että eikö oo mitään muuta päällepantavaa... :D Kuinka monet kerrat sitä on tehnyt mieli ostaa itselle jotain kivaa, mutta aina sitä sattuu löytämään jotain supersöpöjä vauvanvaatteita tai jotain muuta mukamas tarpeellista. Tai sitten ihan oikeasti sen rahan on tarvinnut johonkin muuhun kuten laskuihin tai ruokaan tms.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Loch Ammeen hirviö pt II

Tää yksi vesipeto vaan tykkää kylpemisestä ihan mielettömästi. Joka kerta kun vie kylppäriin niin Mini alkaa hihkua innosta ja heti ryntää ammeen reunalle roikkumaan. Huuto alkaa jos lähdetäänkin ilman kylpyyn menoa. Tosin hiusten pesu kuuluu pikkuherran inhokeihin. Tai ei se pesu vaan se pään kastelu ja veden meneminen korviin ja naamalle. Väkisinkin menee vaikka kuinka yrittäisi. Aina hiusten pesun yhteydessä alkaa melkoinen taistelu että pysytäänkö siellä ammeessa vai ei. Onneksi kuitenkin on aika lyhykäkäinen toimitus kyseessä.







Sammakko on hyvää. Toi vihreä tuolla vedessä on Dave the crocodile koska se on Daven näkönen (Dave itse oli asiasta eri mieltä)



                Pientä läiskyttelyä...


Alkaa jo pientä matkakuumetta olemaan ilmassa eli toisin sanoen jännittää ihan h*lvetisti! Ei muuten mutta miten tämä pikkuisäntä viihtyy junassa ja koneessa... Voi olla muilla matkustajilla pitkät parituntiset! ;) tosin jos pieni älämölö ja avaimien pöytään hakkaaminen ärsyttää jotain kovinkin paljon niin saa vaihtaa paikkaa ihan vapaasti (ainakin junassa) tai saa Aidenia myös tulla viihdyttämään. Toivottavasti edes osa matkoista menisi unten mailla. Ajattelin nyt viikonlopun aikana käydä hakemassa pari pientä lelua ja kirjaa ja toivon että uutuudenviehätys kestäisi sen pari tuntia, heh. 




Lukijat