Parit ihanuudet

Meidän child tax creditit myönnettiin vihdoinkin. Eilen aamulla nettipankkia vilkaistessa meinasin juosta yöpukusillani kunniakierroksen korttelin ympäri kun tilin saldo oli kaksinkertaistunut yön aikana. Tänään Dave on ollut aamun vapaalla ja käytiin kylillä hakemassa vähän kaikkea tarpeellista ja "tarpeellista". Se ainoa asia joka oikeasti oli tarpeellinen unohtui - tietenkin. Uusi istuin vessaan siis. Käytiin Body Caressa ostamassa mulle uus hisväri ja Bodyshopista kävin hakemassa uuden meikkivoiteen ja tietty kävelin ulos 40 punnan edestä tavaraa (maksoin tosin vaan puolet oikeasta hinnasta, kiitos synttäreiden ja klubikortin). Sitten oli tietty _aivan_pakko_ käydä H&M:llä... Kaikki tietää mitä tapahtuu kun mut päästää henkkamaukan lastenosastolle:

           Aivan mahtava AC/DC -paita!

          Voiko jokin olla näin söpöä?

Otettiin molemmat koossa 92cm. Vielä varmaan vähän isot, mutta kasvaahan tuo niihin..

Nyt pienet paniikkisiivoukset huomista varten<3

Pieni muutoapulainen

Höhö, junaliput Manchesteriin on ostettu! Mmmmmahtavaa. Eikä ollut edes mielettömän kalliit, £20 (yhteen suuntaan, en ostanu vielä paluuta kun nettisivu ei antanut sitä vaihtoehtoa). Kätevää kun Minille ei tarvitse ostaa omaa lippua kun kerran on alle 5v. Paluumatkalla poikkesin Asdassa kerrankin kävi tuuri, löysin kympin itsepalvelukassan vaihtorahalaarista. Potentiaalista omistajaa ei näkynyt lähimailla joten tökerösti maksoin omat ostokseni sillä :p

Junalippujen kunniaksi vähän vihanneksia ;D

Kate muuttaa huomenna ja tarjouduin eilen pakkausavuksi muutamaksi tunniksi. Minillä ja Lucaksella tuntu olevan hauskaa  purkamalla laatikoita sitä mukaa kun me saatiin niitä pakattua, heh.

Huomenna juhlistetaankin mun ja Daven synttäreitä. Muutama kaveri on tulossa käymään illalla ja sitten suunnataan pubiin. Aiden luonnollisesti menee yökylään Nanalle ja Grandadille. Siitä onkin tovi kun tää mama on viimeks käyny BigC:n yöelämässä (ei sillä että niin kauheesti olisin sillä menettäny..).

Bitts Park

Dave päätti jättää vapaapäivät välistä nyt tiistaina ja keskiviikkona jotta saa olla vapaalla lauantain ja sunnuntain meidän synttäribileitä varten. Eipä mitään, mä saan nauttia pari ekstrapäivää omasta seurastani. Kun itselle puheleminen kyllästyttää on aika suunnata ihmisten ilmoille ja tällä kertaa se tiesi päivää Bitts Parkissa Alexin ja Daven äidin kanssa. Juniorit ainakin tykkäs kovasti! Aiden oikeen räkätti keinussa hihitteli itsekseen kontatessaan ympäri puistoa.

Illalla alotin jotain mitä ei todellakaan olis pitäny alottaa, Daven synttärikakun tekemisen nimittäin. Dave teki mulle kakun ja tiedän kokemuksesta että jos en herralle minkäänlaista leipomusta tee, niin saan kuulla siitä koko vuoden. Mikä voisi mennä kakun tekemisessä pieleen? Ei mikään. Tai sitten hyvin pitkälti kaikki. Itse tortun leipaseminen meni hyvin, en polttanut sitä tai mitään. Eka varsinainen haaste oli sokerimassan värjääminen mustaksi (kun olin saanut näin hienon idean<3). Juu, väriä meni, mutta ei siitä mustaa tullut... Kakku kellahti kevyesti toiselle puolelle ja on nyt kubistinen versio Pisan kaltevasta tornista. Vielä pitäisi koristella sokerikuorrutuksella, mutta usko on aika vähissä. Ehkä teen kuten Annika jo alussa kehotti: esittelen kakun päivänsankarille tykinkuulana. Että ei menny taas niinku Strömsössä..

Koomausviikon kooste

Me ollaan Minin kanssa oltu viime viikolla kipeenä ja vaan koomattiin kotona koko viikonloppu Ice Agea ja Pasilaa katsellen. Viikonlopun jälkeen alkoi taas elämä voittaa. 

Meillä on kivasti opittu kiipeämään sohvapöydälle. Anna mun kaikki kestää... 

Aamupalaa ihan itse suuhun ajettuna

Mun ei kohta tartte ite kävelyttää koiria ollenkaan :)

Kate vei meidät Shanghai Shanghaihin syömään. Junioritkin löysi seisovasta pöydästä vaikka mitä. Oli taas kunnon mähmärinki poikien ympärillä, heh..

On se taas rankkaa 

Lucaksen 1-vuotissynttärit ja muuta

Perjantaina oli Katen pojan, Lucaksen, 1-vuotissyntträit. Oli ihan kiva päästä vähän ihmisten ilmoille ja Aidenkin pääsi leikkimään muiden muksujen kanssa. Oli kyllä aikamoinen iltapäivä ja ilta, oltiin molemmat pippaloitten jälkeen aivan poikki. Aiden nukahti takaisin tullessa bussissa ja mullakin alkoi silmät menemään väkisin kiinni. Melkein kävi sääliksi kun täytyi toinen herättää kylpyä varten kun päästiin kotiin, oli sitä ruokaa ja jos jonkinlaista mähmää joka paikassa :D

Imogen

Kuten näkyy, mähmää! (mähmäkuva on Annikalle <3)

Minä ja Aiden, istumassa Amy, Lincoln 2 viikkoa ja Imogen 1,5v. Liz ja Kofi 10kk, Kate ja päivänsankari ja viimeisenä Jill ja Pashley 1,5v.

Ollaan viimeaikoina käyty vähän puistoissa pyörähtelemässä. Eipä noista leikkipuistoista vielä tämän ikäselle kauheasti hupia ole, mutta keinuminen on kivaa! On myös kiva tuijotella maahan kun keinu liikkuu ees taas...

Kokeiltiin vähän "hepalla" ratsastamista

Meillä oli myös teekutsut.

PS. Hampaita on jo 7!

Costa del Silloth

Eilen mulla oli "suuria" suunnitelmia. Ajattelin käydä kirjastossa ja Tescossa, mitäpä muuta sitä sunnuntaina tekis...? Luojan kiitos mun grand plans meni pilalle kun Daven äiti soitti mulle ja kysy haluisinko lähteä käymään Sillothissa heidän kanssaan. Todellakin halusin, en oo koskaan käyny siellä vaikka autolla sinne hurauttaa reilussa puolessa tunnissa. Silloth on pieni merenrantakaupunki ja suosittu sunnuntaikohde ja matkailubisnes kukoistaa. Ei sillä että siellä niin kauheasti mitään jännää olisi, mutta ihan kiva paikka viettää päivää jos sää suosii.

Horisontissa Skotlanti!

Mentiin aika myöhään iltapäivällä joten porukkaa ei ollut kauheasti. Poikettiin siinä sitten kahvilla ja pyörittiin rannalla, Alex pääsi leikkipuistoon, potkittiin palloa, pelattiin minigolfia, syötiin jäätelöä ja vaan haahuiltiin ympäriinsä ilman sen kummempaa päämäärää. Alkuillasta sää alkoi näyttää vähän uhkaavalta ja muutama pisara saatiin niskoihimme, joten suunnattiin Mäkkärin kautta kotio.

Eka jäätelö!

Suununtaita!

On taas se aika vuodesta kun pitää toimia yhden kesälomlaisen ohjelmatoimiatona. Tän vuoden ongelmana onkin ollut tuo kädessä komeileva kipsissä joka rajoittaa aktiviteetteja jonkin verran (lue: uimaan ei pääse). Ei sen kai muuten niin väliä olisikaan, mutta tänä vuonna meilläkin on ollut ihan oikea kesä eli aurinkoa ja lämpöä on piisannut sen normaalin 15 asteen ja 24/7 kestävän sateen sijaan. Jopa Carlislessa oli 3 viikkoa yhtäjaksoista auringonpaistetta! Tämähän on tunnetusti saaren viimeinen paikka mihin auringonsäteet yltää... Ulkoilu on helteiden takia jäänyt vähän vähemmälle, mutta onneksi pojat pitää toisilleen seuraa, viihdyttää toisiaan tuntikaupalla.

Oon myös "joutunut" kattomaan Lucaksen perään muutamana päivänä kun Kate on ollut maalaamassa uutta kämppäänsä. Eipä tuo muuten niin haittaisi, mutta inhoon sitä kun ei yksinkertaisesti voi lähteä mihinkään. Eipä ainakaan tekemistä puutu kun joutuu juoksemaan näiden kahden perässä, heh.

Hauskuutta onkin kun Lucas osaa avata kaappien ovet ja Aiden sitten keskittyy tyhjentämiseen :D 

Muuten meillä ei olekaan tapahtunut mitään jännää. Dave on viikonloput töissä ja mä saan viihdyttää itseäni parhaani mukaan. Sillä ostinkin itselleni akryylivärit. Voisi taas kokeilla maalata jotain. Katotaan millasta tuhoa saan aikaan, edellisestä kerrasta on tovi.

Aiden viihdyttää itseään. Ja Lilly tykkää.

Tulee ihan nostalgiset fiilikset kun telkkarista tulee O.C. at the moment :D

Pikkupotilas

Niin siinä sitten kävi viime viikon maanantai-iltana että me "päästiin" ajelulle ambulanssin kyydissä. Täysin normaali päivä ja ilta, mutta sitten Aidenille nousi kuumetta ja se meni ihan minuuteissa yli 39 asteen aiheuttaen kuumekramppeja. Säikäytti aika tavalla vaikka tiesin mistä oli kyse, oli se silti aika hurjan näköistä. Olin yksin kotona, Dave oli töissä ja en vaan oikein osannut tehdä muuta kuin soittaa 999.

Ensiavussa odoteltiin tovi ja katsottiin tilannetta. Lääkäri sitten päätti että ottavat osastolle seurantaan ihan varoiksi. Ja hyvä että ottivat kun kuume oli edelleen nousemassa eikä tahtonut laskea millään. 

Yöllä Aiden oli edelleen yllättävän pirteä korkeasta kuumeesta huolimatta. Nukkumaanmenoaikakin oli mennyt tunteja sitten, mutta ei näyttänyt väsyttävän. Kun uni viimein tuli aamukolmen kieppeillä, niin sitten olo oli jo muuten huonompi ja sitä piti herätä kitisemään.

Seuraavana päivänä ilmestyi ihottumaa kuin tyhjästä. Miettivät vaikka mitä syitä, mutta pilkut ei olleet oikeanlaisia oikein mihinkään, ei vesirokkoon, ei vauvarokkoon... Kuume oli koko päivän korkea, yli 39, eikä näin ollen päästy kotiin. Aiden oli myös äärimmäisen kosketusherkkä. Mikäs meillä siellä oli omassa huoneessa ollessa, telkkari oli ja ruokapalvelu pelasi jotenkuten ja Dave toi lehtiä. Lääkärit päätti ottaa verikokeet jos niistä vaikka selviäisi jotain. Eipä selvinnyt.

Myöhään illalla kuume oli laskusuunnassa ja sen jälkeen se pysyikin alhaalla, mutta sitten Aiden kieltäytyi juomasta. Oli tipassa yön yli ja aamulla vaan odotettiin että joisi jotta päästäisiin kotiin.

Eipä alkaneet mehut eikä maidot maistua, mutta Aiden oli muuten niin pirteä ja halusi leikkiä että lääkärit päätti päästää meidät kotiin sillä ehdolla että aamuun mennessä juo jotain. Seuraavana aamuna hörppäsikin liki 300ml maitoa yhteen menoon ja meidän ei tarvinnut mennä takasin. 

Juuri kun luultiin että päästiin tästä pöpöstä niin kai se nyt iski muhun ja Daveen. Mä selvisin yhden päivän koomaamisella ja Dave kahden, että ei sinänsä kovin paha. Meistä kummallekaan ei noussut edes kuume. Mutta kyllä nyt on vähäksi aikaa mun pöpö- ja sairaalakiintiö täynnä!

Huomenna minimies täyttää 10kk!