Kuva kertoo enemmän kuin...

Kaikki, etenkin äiti, tietää miten mä rakastan sanaleikkejä ynnä muuta sanojen kanssa sekoilua. Esim äidin kanssa joskus yritettiin tehdä virke jossa on mahdollisimman monta ä-kirjainta: äreä jäärä rääkkäs märkää räksää lääväs ja mätkähti rähmälles mähtärään. Ei sillä että tossa jotain järkeä olis, mut meillä on ollut monta kertaa hauskaa tällaisten juttujen kanssa. Mun mielestä oli sangen viihdyttävää kun joku oli lisännyt Facebookin ulkosuomalaisryhmään suomalaisia sanontoja englanniksi käännettynä. Näistä jää kyllä muutama käännös käyttöön!

-A drop doesn't kill and one does not drown in a bucket.

-You shouldn't fish beyond the sea.

-Fits like a fist in the eye.

-Cock on forehead.

-Forward said the grandma in the snow.

-The greedy one has a shitty ending.

-A man will sell his land before eating his words.

-A name does not make a man worse if not the man the name.

-Disappeared like flatulence in Sahara. (Ehdottomasti jää käyttöön!)

-A shitty journey but at least it go made.

-Mean are many, said the hag as she wiped the table with a cat.

-Works like a lavatory of a train.

No, ainakin mulla oli hauskaa. Ja sitten ehkä vähän blogin varsinaisesta aiheesta eli Aidenista! Ei mulla nyt mitään erikoista ole, muutamia kuvia vaan.

                    Lilly tykkää :DD

Aiden 1 vuotta!

Onnea 1-vuotiaalle Aidenille! Varsinainen päivä oli tosin jo keskiviikkona ja silloin olikin pienet juhlat. Daven vanhemmat, minä, Dave ja Aiden tietty plus Alex ja äitinsä kokoonnuttiin Daven vanhemmille syömään hyvää ruokaa ja kakkua ja ihan vaan hengailemaan. Mitäpä sitä 1-vuotias enempää tarvitsee? :) Olisinhan voinut järjestää tietty ihan kaverisynttäritkin, mutta en vaan näe pointtia vielä tämän ikäiselle. Katsotaan josko ensi vuonna...

           Daven äiti oli tehnyt kakun

Me (lue: minä) ostettiin Aidenille synttärilahjaksi tollanen ELC:n kärry. On ihan huippu Minin mielestä! Oli vaan aivan jäätävä koota...

Mitä 1-vuotias sitten osaa? Meillä kontataan nopeammin kuin laki sallii, paikallaan seisotaan ihan pieniä hetkiä ilman tukea ennen kuin lattiataso kutsuu. Askelia ei ilman tukea tule ainuttakaan, mutta huonekaluja pitkin suorastaan kiitää! Mini juo itse pullosta ja nokkamukista, on aika kaikkiruokainen (kurkku ei mene, isäänsä tullut), eikä ruokaa tarvitse juurikaan muussata, kunhan palat mahtuu suuhun. Pinsettiote on hallussa oikein hyvin ja maailma onkin valtava buffetti! Käsiä Mini käyttää aina vaan näppärämmin ja matkii ääniä entistä monipuolisemmin. Pituutta oli pari viikkoa sitten 82cm ja painoa 11,3kg. Että ei mikään ihan "mini" enää!

  Pörde lähettää kaikille karvaiset halit! <3

Suomimukavaa

Aika huikeeta, suomiloma takana ja oli aivan mahtavaa! Tuli taas nähtyä muutamia vanhoja kavereita ja Aiden tapasi tätejä niin paljon että!

Mullahan oli ihan kauhea jännitys lentomatkoista mutta nyt voin sanoa että ne meni niin bueno kuin vaan voi mennä. Menomatkalla jännitys oli suurin, mutta mini-isäntä ystävällisesti nukahti ennen kuin kone oli edes ilmassa ja nukkui yli puolen lentoa. Loppumatkasta viihdytysjoukkoihin liittyi ala-asteikäinen tyttö pehmopupunsa kanssa ja hänelle suuri kiitos! Takaisintulomatkalla jännitysmomenttia lisäsi Suomesta napattu flunssa. Pelkäsin että Aiden on kovin tukkoinen ja päätyy huutamaan korvia. No, nukahtipa poika tälläkin kertaa ennen ilmaan pääsyä ja saikin ilmeisesti hyvästä unesta kiinni kun heräsi vasta vartin ennen laskeutumista. Ja takaisin tullessa junassa oli Prestoniin asti toinen samanikäinen ja siinä sitten tuijottelivat toisiaan ja jutustelivat mukavia. Prestonista vaihdon jälkeen Carlisleen matka meni mukavasti iltapalaa syödessä ja nukkuessa. Kotona heräsi konttaamaan koirien perässä tunniksi ja sitten nukkuikin aamuun asti. 

Ainoa mikä matkoissa aiheutti oikeasti närkästystä oli ihmisten itsekkyys. En halua mollata minkään maan kansalaisia sillä meitä on moneen junaan joka maassa, kerron vain omien kokemusteni pohjalta. Mä en tiedä onko se joku suomalainen mentaliteetti vai mikä mutta ai jumansfiidu mua riepoi erityisesti takaisin tullessa kun ei vaan kukaan voi tarjota auttavaa kättä kun näkee että oikeasti vähän hankaluuksia. Me jouduttiin jättämään rattaat jo baggage drop -tiskille Helsingissä ja kentällä jouduttiin ottamaan lainarattaat. Portille mennessä jouduin jättämään ne aika aikaisin sillä hissi ei toiminut enkä tietenkään voinut mennä niiden kanssa liukuportaisiin. Jouduttiin odottelemaan pitkään portilla ja kukaan, ei kukaan, tarjonnut istumapaikkaa. Mulla tosiaan oli sylissä 11 kiloinen vauva, olkapäällä hoitolaukku ja vielä käsimatkatavaralaukku. Seuraavana vuorossa bussikuljetus koneelle ja siellä ensimmäisenä suomalaiset ja aasialaiset nuoret miehet rynnimässä ensimmäisenä niille parille kuppaselle istumapaikalle. Ainoa joka mulle tarjosi paikkaa oli kepin kanssa liikkunut vanha rouva, mutta kieltäydyin. Sehän on hauskaa seisoa vauvan kanssa liikkuvassa bussissa kun ei edes voi pitää mistään kiinni kun tarvitsee molemmat kädet lapsen pitelemiseen (joka oletettavasti alkaa venkoilla tässä vaiheessa). Bussista pois päästessä kauhea rynniminen koneelle ettei varmasti jää kyydistä. Kenellekään ei taaskaan tullut mieleen että voisi olla ystävällinen ja päästää nuoren naisen ohi joka tässä vaiheessa liki tunnin seisomisen jälkeen tihrustaa itkua kun ei kädet ja selkä kestä. Onneksi koneesta voi sentään helposti lähteä viimeisenä. Mutta ihan oikeasti ihmiset, ei paljon vaatisi olla huomaavainen toisia kohtaan. Onneksi loppumatkasta sentään oli jopa ystävällisiä ihmisiä liikkeellä, suuri kiitos heille. Ei ole helppoa päästä junaan ja junasta pois yksin rattaiden ja sen käsimatkatavaralaukku-ruumalaukku (eli ruumislaukku) -combon kanssa.

Tähän väliin vaikka muutama kuva matkan varrelta:

Menomatkalla oli ylpeä poika omalla paikallaan.

Mummun omenapiirakka teki kauppansa.

                             ???

              Nurmikko ei ollut hyvä

Reissun aikana tuli juhlittua Marikan synttärit. Oli aika hyvät bileet, etten sanoisi. Ensin kevyet illanistujaiset Marikan kartanolla à la hiukan vinettoa. Siitä sitten Porin yö"elämään" siirtyminen. Soman kautta Cabaretiin ja niin ikään Hesen kautta takaisin Marikalle.

Muuten hengailin aika paljon porukoilla ihan niin kuin suunnittelin. Siinä kävi molemmat siskot pyörähtämässä mikä oli kiva, mun kummisetä kävi ja Annika puikahti Tampereelta. Marikan kanssa tein jopa jotain mitä olin joskus luvannut että en todella aio IKINÄ tehdä: kävin zumbassa - kahdesti. Oli kyllä kivaa, pakko myöntää. Kävin myös siskoni Maijun uudella lukaalilla vilkuilemassa ja täytyy myöntää että iski ihan hillitön keittiökateus! ;)

Mutta niin, ehkäpä alkuvuodesta otan koko homman uusiksi! :)

 Nyt enää täytyy purkaa laukut, onneksi apujoukot on valmiina!

Go!

Ready, steady.....

Noniin! Nyt on likimain kaikki matkavalmistelut tehty. Laukut on pakattu, oon opetellut kasaamaan "laina"rattaat, Minin eväät on ostettu ja matkaviihde hankittu, online check-in tehty, sotasuunnitelma (puhelin haluaa väkisin laittaa tähän siltasuunnitteluhanke) käyty läpi mielessä useaan kertaan... Ja ja ja mitä vielä?!

Huomenna lähtee juna Carlislen asemalta puoli 12 aikoihin kohti Manchesterin lentokenttää (tajusin jopa varata paikan missä on pöytä ja extratilaa, hyvä minä!). Kentälle saavutaan kahden kieppeillä. Siinä on hyvää aikaa mälvätä ruoan, turvatarkastuksen ym kanssa. Lennon on määrä lähteä klo 17.50 ja se kestää sen 2,5 tuntia. Toivottavasti ei olla aikataulusta myöhässä. Helsinki-Vantaalta porukat sitten poimiikin meidät kyytiin ja sieltä sitten nokka kohti länsirannikkoa.

           Aidenin tunnelmia tältä illalta

          Ja tämän aamun tunnelmia...

                    No comments

            En kommentoi tähänkään

              Charity shopista £2,5

                     Pördeeeeee

Wannabe muotibloggaaja

Muotibloggaajaa musta ei saa tekemälläkään, eikä tarvitsekaan. Vaikka blogi pääasiassa keskittyy Aideniin, niin on musta joskus kiva jakaa Suomessa asuvien kavereiden kanssa (ja miksei muidenkin) muitakin asioita ja mikäs sille olisi parempi paikka kuin blogi? 

Mä tykkään vaatteista vaikka pukeudunkin kuin stereotyyppinen kotiäiti ainakin 70% ajasta ihan syystä siitä että rahaa vaatekaapin uusimiseen ei ole ollut eikä ennen raskautta sopineet vaatteet todellakaan mene päälle enää.. Käytössä mulla on oikeesti ehkä yhdet Yumin legginsit mitkä luojan kiitos menee edelleen ja kahdet farkut. Tylsiä tavallisia t-paitoja on vaikka kuinka vaikken niistä pahemmin tykkääkään. Bilemekkoja mulla on vaikka muille jakaa, mutta niille on käyttöä noin 5 kertaa vuodessa nykyään, heh. Mulla onkin menossa operaatio vaatekaapin uudistus. Aivan liian usein sitä tulee avattua kaapin ovi ja katsottua et mulla ei _oikeesti_ oo mitään kivaa päällepantavaa. En tykkää mennä ulos farkuissa ja peruspaidoissa. Kotona se on ok, mutta muuten... Okei, kotona mä hengailen vaikka missä rytkyissä, että sikäli. Tää operaatio on aika massiivinen projekti kun pitää oikeastaan tyhjästä aloittaa eli se tietää alennusmyyntejä (JESSS!) ja charity shoppeja (vielä isompi JESSS!).

                     Primark £15

               Internaçionale £16,99

Hyvä puoli tässä projektissa on se että Dave on asiasta ihan samaa mieltä. Sen tietää että tilanne on paha kun mies kysyy että eikö oo mitään muuta päällepantavaa... :D Kuinka monet kerrat sitä on tehnyt mieli ostaa itselle jotain kivaa, mutta aina sitä sattuu löytämään jotain supersöpöjä vauvanvaatteita tai jotain muuta mukamas tarpeellista. Tai sitten ihan oikeasti sen rahan on tarvinnut johonkin muuhun kuten laskuihin tai ruokaan tms.

Loch Ammeen hirviö pt II

Tää yksi vesipeto vaan tykkää kylpemisestä ihan mielettömästi. Joka kerta kun vie kylppäriin niin Mini alkaa hihkua innosta ja heti ryntää ammeen reunalle roikkumaan. Huuto alkaa jos lähdetäänkin ilman kylpyyn menoa. Tosin hiusten pesu kuuluu pikkuherran inhokeihin. Tai ei se pesu vaan se pään kastelu ja veden meneminen korviin ja naamalle. Väkisinkin menee vaikka kuinka yrittäisi. Aina hiusten pesun yhteydessä alkaa melkoinen taistelu että pysytäänkö siellä ammeessa vai ei. Onneksi kuitenkin on aika lyhykäkäinen toimitus kyseessä.

Sammakko on hyvää. Toi vihreä tuolla vedessä on Dave the crocodile koska se on Daven näkönen (Dave itse oli asiasta eri mieltä)

                Pientä läiskyttelyä...

Alkaa jo pientä matkakuumetta olemaan ilmassa eli toisin sanoen jännittää ihan h*lvetisti! Ei muuten mutta miten tämä pikkuisäntä viihtyy junassa ja koneessa... Voi olla muilla matkustajilla pitkät parituntiset! ;) tosin jos pieni älämölö ja avaimien pöytään hakkaaminen ärsyttää jotain kovinkin paljon niin saa vaihtaa paikkaa ihan vapaasti (ainakin junassa) tai saa Aidenia myös tulla viihdyttämään. Toivottavasti edes osa matkoista menisi unten mailla. Ajattelin nyt viikonlopun aikana käydä hakemassa pari pientä lelua ja kirjaa ja toivon että uutuudenviehätys kestäisi sen pari tuntia, heh.