Suomimukavaa

Aika huikeeta, suomiloma takana ja oli aivan mahtavaa! Tuli taas nähtyä muutamia vanhoja kavereita ja Aiden tapasi tätejä niin paljon että!

Mullahan oli ihan kauhea jännitys lentomatkoista mutta nyt voin sanoa että ne meni niin bueno kuin vaan voi mennä. Menomatkalla jännitys oli suurin, mutta mini-isäntä ystävällisesti nukahti ennen kuin kone oli edes ilmassa ja nukkui yli puolen lentoa. Loppumatkasta viihdytysjoukkoihin liittyi ala-asteikäinen tyttö pehmopupunsa kanssa ja hänelle suuri kiitos! Takaisintulomatkalla jännitysmomenttia lisäsi Suomesta napattu flunssa. Pelkäsin että Aiden on kovin tukkoinen ja päätyy huutamaan korvia. No, nukahtipa poika tälläkin kertaa ennen ilmaan pääsyä ja saikin ilmeisesti hyvästä unesta kiinni kun heräsi vasta vartin ennen laskeutumista. Ja takaisin tullessa junassa oli Prestoniin asti toinen samanikäinen ja siinä sitten tuijottelivat toisiaan ja jutustelivat mukavia. Prestonista vaihdon jälkeen Carlisleen matka meni mukavasti iltapalaa syödessä ja nukkuessa. Kotona heräsi konttaamaan koirien perässä tunniksi ja sitten nukkuikin aamuun asti. 

Ainoa mikä matkoissa aiheutti oikeasti närkästystä oli ihmisten itsekkyys. En halua mollata minkään maan kansalaisia sillä meitä on moneen junaan joka maassa, kerron vain omien kokemusteni pohjalta. Mä en tiedä onko se joku suomalainen mentaliteetti vai mikä mutta ai jumansfiidu mua riepoi erityisesti takaisin tullessa kun ei vaan kukaan voi tarjota auttavaa kättä kun näkee että oikeasti vähän hankaluuksia. Me jouduttiin jättämään rattaat jo baggage drop -tiskille Helsingissä ja kentällä jouduttiin ottamaan lainarattaat. Portille mennessä jouduin jättämään ne aika aikaisin sillä hissi ei toiminut enkä tietenkään voinut mennä niiden kanssa liukuportaisiin. Jouduttiin odottelemaan pitkään portilla ja kukaan, ei kukaan, tarjonnut istumapaikkaa. Mulla tosiaan oli sylissä 11 kiloinen vauva, olkapäällä hoitolaukku ja vielä käsimatkatavaralaukku. Seuraavana vuorossa bussikuljetus koneelle ja siellä ensimmäisenä suomalaiset ja aasialaiset nuoret miehet rynnimässä ensimmäisenä niille parille kuppaselle istumapaikalle. Ainoa joka mulle tarjosi paikkaa oli kepin kanssa liikkunut vanha rouva, mutta kieltäydyin. Sehän on hauskaa seisoa vauvan kanssa liikkuvassa bussissa kun ei edes voi pitää mistään kiinni kun tarvitsee molemmat kädet lapsen pitelemiseen (joka oletettavasti alkaa venkoilla tässä vaiheessa). Bussista pois päästessä kauhea rynniminen koneelle ettei varmasti jää kyydistä. Kenellekään ei taaskaan tullut mieleen että voisi olla ystävällinen ja päästää nuoren naisen ohi joka tässä vaiheessa liki tunnin seisomisen jälkeen tihrustaa itkua kun ei kädet ja selkä kestä. Onneksi koneesta voi sentään helposti lähteä viimeisenä. Mutta ihan oikeasti ihmiset, ei paljon vaatisi olla huomaavainen toisia kohtaan. Onneksi loppumatkasta sentään oli jopa ystävällisiä ihmisiä liikkeellä, suuri kiitos heille. Ei ole helppoa päästä junaan ja junasta pois yksin rattaiden ja sen käsimatkatavaralaukku-ruumalaukku (eli ruumislaukku) -combon kanssa.

Tähän väliin vaikka muutama kuva matkan varrelta:

Menomatkalla oli ylpeä poika omalla paikallaan.

Mummun omenapiirakka teki kauppansa.

                             ???

              Nurmikko ei ollut hyvä

Reissun aikana tuli juhlittua Marikan synttärit. Oli aika hyvät bileet, etten sanoisi. Ensin kevyet illanistujaiset Marikan kartanolla à la hiukan vinettoa. Siitä sitten Porin yö"elämään" siirtyminen. Soman kautta Cabaretiin ja niin ikään Hesen kautta takaisin Marikalle.

Muuten hengailin aika paljon porukoilla ihan niin kuin suunnittelin. Siinä kävi molemmat siskot pyörähtämässä mikä oli kiva, mun kummisetä kävi ja Annika puikahti Tampereelta. Marikan kanssa tein jopa jotain mitä olin joskus luvannut että en todella aio IKINÄ tehdä: kävin zumbassa - kahdesti. Oli kyllä kivaa, pakko myöntää. Kävin myös siskoni Maijun uudella lukaalilla vilkuilemassa ja täytyy myöntää että iski ihan hillitön keittiökateus! ;)

Mutta niin, ehkäpä alkuvuodesta otan koko homman uusiksi! :)

 Nyt enää täytyy purkaa laukut, onneksi apujoukot on valmiina!