Lilypie First Birthday tickers

Lilypie Second Birthday tickers

maanantai 5. elokuuta 2013

Costa del Silloth


Eilen mulla oli "suuria" suunnitelmia. Ajattelin käydä kirjastossa ja Tescossa, mitäpä muuta sitä sunnuntaina tekis...? Luojan kiitos mun grand plans meni pilalle kun Daven äiti soitti mulle ja kysy haluisinko lähteä käymään Sillothissa heidän kanssaan. Todellakin halusin, en oo koskaan käyny siellä vaikka autolla sinne hurauttaa reilussa puolessa tunnissa. Silloth on pieni merenrantakaupunki ja suosittu sunnuntaikohde ja matkailubisnes kukoistaa. Ei sillä että siellä niin kauheasti mitään jännää olisi, mutta ihan kiva paikka viettää päivää jos sää suosii.



Horisontissa Skotlanti!

Mentiin aika myöhään iltapäivällä joten porukkaa ei ollut kauheasti. Poikettiin siinä sitten kahvilla ja pyörittiin rannalla, Alex pääsi leikkipuistoon, potkittiin palloa, pelattiin minigolfia, syötiin jäätelöä ja vaan haahuiltiin ympäriinsä ilman sen kummempaa päämäärää. Alkuillasta sää alkoi näyttää vähän uhkaavalta ja muutama pisara saatiin niskoihimme, joten suunnattiin Mäkkärin kautta kotio.



Eka jäätelö!


sunnuntai 4. elokuuta 2013

Suununtaita!

On taas se aika vuodesta kun pitää toimia yhden kesälomlaisen ohjelmatoimiatona. Tän vuoden ongelmana onkin ollut tuo kädessä komeileva kipsissä joka rajoittaa aktiviteetteja jonkin verran (lue: uimaan ei pääse). Ei sen kai muuten niin väliä olisikaan, mutta tänä vuonna meilläkin on ollut ihan oikea kesä eli aurinkoa ja lämpöä on piisannut sen normaalin 15 asteen ja 24/7 kestävän sateen sijaan. Jopa Carlislessa oli 3 viikkoa yhtäjaksoista auringonpaistetta! Tämähän on tunnetusti saaren viimeinen paikka mihin auringonsäteet yltää... Ulkoilu on helteiden takia jäänyt vähän vähemmälle, mutta onneksi pojat pitää toisilleen seuraa, viihdyttää toisiaan tuntikaupalla.



Oon myös "joutunut" kattomaan Lucaksen perään muutamana päivänä kun Kate on ollut maalaamassa uutta kämppäänsä. Eipä tuo muuten niin haittaisi, mutta inhoon sitä kun ei yksinkertaisesti voi lähteä mihinkään. Eipä ainakaan tekemistä puutu kun joutuu juoksemaan näiden kahden perässä, heh.


Hauskuutta onkin kun Lucas osaa avata kaappien ovet ja Aiden sitten keskittyy tyhjentämiseen :D 


Muuten meillä ei olekaan tapahtunut mitään jännää. Dave on viikonloput töissä ja mä saan viihdyttää itseäni parhaani mukaan. Sillä ostinkin itselleni akryylivärit. Voisi taas kokeilla maalata jotain. Katotaan millasta tuhoa saan aikaan, edellisestä kerrasta on tovi.

Aiden viihdyttää itseään. Ja Lilly tykkää.



Tulee ihan nostalgiset fiilikset kun telkkarista tulee O.C. at the moment :D

torstai 1. elokuuta 2013

Pikkupotilas

Niin siinä sitten kävi viime viikon maanantai-iltana että me "päästiin" ajelulle ambulanssin kyydissä. Täysin normaali päivä ja ilta, mutta sitten Aidenille nousi kuumetta ja se meni ihan minuuteissa yli 39 asteen aiheuttaen kuumekramppeja. Säikäytti aika tavalla vaikka tiesin mistä oli kyse, oli se silti aika hurjan näköistä. Olin yksin kotona, Dave oli töissä ja en vaan oikein osannut tehdä muuta kuin soittaa 999.

Ensiavussa odoteltiin tovi ja katsottiin tilannetta. Lääkäri sitten päätti että ottavat osastolle seurantaan ihan varoiksi. Ja hyvä että ottivat kun kuume oli edelleen nousemassa eikä tahtonut laskea millään. 

Yöllä Aiden oli edelleen yllättävän pirteä korkeasta kuumeesta huolimatta. Nukkumaanmenoaikakin oli mennyt tunteja sitten, mutta ei näyttänyt väsyttävän. Kun uni viimein tuli aamukolmen kieppeillä, niin sitten olo oli jo muuten huonompi ja sitä piti herätä kitisemään.

Seuraavana päivänä ilmestyi ihottumaa kuin tyhjästä. Miettivät vaikka mitä syitä, mutta pilkut ei olleet oikeanlaisia oikein mihinkään, ei vesirokkoon, ei vauvarokkoon... Kuume oli koko päivän korkea, yli 39, eikä näin ollen päästy kotiin. Aiden oli myös äärimmäisen kosketusherkkä. Mikäs meillä siellä oli omassa huoneessa ollessa, telkkari oli ja ruokapalvelu pelasi jotenkuten ja Dave toi lehtiä. Lääkärit päätti ottaa verikokeet jos niistä vaikka selviäisi jotain. Eipä selvinnyt.

Myöhään illalla kuume oli laskusuunnassa ja sen jälkeen se pysyikin alhaalla, mutta sitten Aiden kieltäytyi juomasta. Oli tipassa yön yli ja aamulla vaan odotettiin että joisi jotta päästäisiin kotiin.



Eipä alkaneet mehut eikä maidot maistua, mutta Aiden oli muuten niin pirteä ja halusi leikkiä että lääkärit päätti päästää meidät kotiin sillä ehdolla että aamuun mennessä juo jotain. Seuraavana aamuna hörppäsikin liki 300ml maitoa yhteen menoon ja meidän ei tarvinnut mennä takasin. 

Juuri kun luultiin että päästiin tästä pöpöstä niin kai se nyt iski muhun ja Daveen. Mä selvisin yhden päivän koomaamisella ja Dave kahden, että ei sinänsä kovin paha. Meistä kummallekaan ei noussut edes kuume. Mutta kyllä nyt on vähäksi aikaa mun pöpö- ja sairaalakiintiö täynnä!

Huomenna minimies täyttää 10kk!

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Finland calling

Tosiaan, Suomi kutsuu mua ja Aidenia syyskuussa parin viikon verran. Passin hakeminen oli sellainen seikkailu että ei luoja! Vaaditaan sitä ja tätä lippua ja lappua, äidin ja isän hääpäivää, jonkun yhteisössä hyvässä asemassa olevan allekirjoitusta ja vaikka mitä! Kaikki muu oli helppo hankkia paitsi sitten oli se allekirjoitus... Mietin että kukahan sellaisen voisi kirjoittaa kun ei saa olla lähisukulainen ja pitää olla jossain kunnon ammatissa jne. Postitoimiston virkailija suositteli joko lääkäriä tai asianajajaa. Tottakai mä oon heti menossa lääkärille - not. Päätin sitten lähettää liki naapurissa asuvalle suomisiskolle Sarille tekstarin että kuka on allekirjoittanut hänen ja miehensä lasten passihakemukset. Kävikin sitten niin hyvin että Sarin mies Iain ystävällisesti vetäisi nimen ja tarvittavat tiedot paperiin samantien. Siitä iso kiitos! Nähdään taas viiden vuoden päästä passin uusimisen merkeissä ;) Nyt on siis Aidenin passihakemus jätetty Royal Mailin (toivottavasti ei Royal Fail) hellään huomaan ja passin pitäisi tulla postissa 3-4 viikossa, ehkä jopa nopeammin. Postin setä sanoi että meidän tapauksessa ne saattaa vaatia pientä haastattelua kun mä en oo britti, mutta se on kuulemma lyhyt tapaaminen kunnanvirastolla ja lähinnä muodollisuus, mutta se ei oo ollenkaan varmaa että sitä tarvitaan. Toivottavasti ei tarvita.

Päätin hyljätä uskollisen matkakumppanin Rynkyn (kiitos kun lakkasit lentämästä Edinburghista Tampereelle <3) ja siirtyä tukemaan kotimaista ilmailua eli Finnairilla lennetään Manchesterista Helsinkiin ja takaisin. Tosin reittiä ei lennä Finnair vaan Flybe, mutta mulle se on ihan sama. Täältä menee näppärästi juna suoraan Manchesterin lentokentälle, joten se tietää vähemmän sähläämistä, ei tartte mennä Lontooseen asti ja säheltää pienen lapsen kanssa metrossa ja junassa ja bussissa ja koko yötä kentällä ja ja ja... Hinta ei ollut edes kovin paha kun ajattelee et siihen saa 23 kilon laukun, 8kg käsimatkatavaraa ja rattaat mukaan. £168 yhteensä josta £6 oli Aidenin lipun osuus :D Alle 2-vuotias menee sylissä niin ei tartte varata omaa paikkaa. Kattoo nyt miten Mini viihtyy 3 tunnin lennon sylissä kun on jo junamatka takana.


Lajiteltiin vähän pyykkejä. Tai ainakin yritys oli kova.


Kaverilla on uusi kahvila ja käytiin eilen vähän vilkuilemassa. Testattiin baarijakkara perusteellisesti.


Syötiin persikkaa ja tätä mieltä Mini on :D


Mummu lähetti hyvän kirjan ;)

Viimisen muutaman päivän aikana meillä on löydetty uus ulottuvuus! Aidenilla on kauhea hinku pystyyn päin. Seisomaan saakka ei vielä pääse, mutta polvilleen kyllä. Taitaa tarvita siirtää läppäri pois sohvapöydältä...


Siinä se läppäri menee...


Ihan mikä vaan kelpaa tueksi että pääsee ylöspäin!

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Ekat synttärijuhlat

Ei sentään ollut vielä Aidenin synttärit vaan me päästiin viettämään Alexin 5-vuotissynttäreitä. Ensin kotona varsinaisena synttäripäivänä viime keskiviikkona ja nyt sunnuntaina oli kaverisynttärit. Kaverisynttärit oli The Adventure Worldissä missä on sellanen "linna" kaikkine extroineen vähän vanhemmille ja ihan pienille on oma leikkialue missä on pallomeri, pieniä liukumäkiä jne. Synttärit oli samassa paikassa myös viime vuonna ja taas on pakko todeta että luojan kiitos menee taas vuosi ennen kuin täytyy mennä uudestaan. Mähän tunnetusti oon yltiösosiaalinen - not, joten kaikki tällaset on lähinnä ärsyttäviä tilaisuuksia kun pitää tuntemattomien kanssa jutella niitä näitä mukavia. Kaikken ärsyttävintä näissä nimenomaisissa synttäreissä ehkä oli se että vanhemmat ei voi vahtia lapsiaan (jokaisella lapsella pitää olla oma valvoja) ja jos menee vähänkin komentamaan toisen lasta pois oman kimpusta niin heti melkein hyökätään kurkkuun kiinni ettei toisten lapsia saa komentaa (eikö?!?!) tai vähintäänkin mulkoillaan ilmeellä "jos katse voisi tappaa..." Siinä puolessatoista tunnissa kerkesi verenpaine nousemaan muutaman pykälän, joten nyt telkkari auki ja jalat ylös!


The Adventure World ja aktiivisesti vahtivat vanhemmat.

Ainakin Aidenilla oli kivaa kaikkien lelujen kanssa :)





Vielä kotisynttäreiltä kuvaa.

Ja synttärilahja....

 Ite en henkilökohtasesti ymmärrä MIKSI 5-vuotiaan pitää saada liskoja synttärilahjaksi, mutta eipä kai se mulle kuulu... Niitä on majotettu tovi meiän makkarissa ennen kun saadaan siirrettyä. Ja kaikkihan tietää mun kannan kaikkiin liskoihin ym elikoihin ni mä vaadin että mun pitää saada nimetä ainakin toinen jos mun pitää sellasta sietää mun makkarissa yli 5 min. Dave nimesi toisen. Kaikki myöskin tietää mitä tulee muhun ja normaaleihin lemmikkien nimiin, heh. Eli noista tuli Snoopi ja Fabio. Fabio on tietty mun käsialaa ;)


Käytiin moikkaamassa Chrisiä töissä tässä yks päivä.

Ja sen jälkeen käytiin moikkaamassa kummitäti Sheilaa.

torstai 20. kesäkuuta 2013

Kuvapläjäys!

Meillä ryömitään, istutaan ja taputetaan nykyään, woop! Kaikki taidot on opittu ihan samaan aikaan ja ne tietty kivasti valvottaa öisin ja hampaatkin välillä kiusaa. Viime yönä herättiin kolmen kieppeissä ryömimään.... Äiti oli eri mieltä. Nyt myös herätään monta kertaa yössä sen takia kun lyö päätänsä pinniksen päätyyn kun liikkuu enemmän. Tosin siitä selvitään useinmiten tutilla. Toivottavasti tää vaihe ei kestä mahdottoman pitkään... Vähän nimittäin väsyttää kun joutuu ravaamaan tuttia antamassa ja rauhoittelemassa monta kertaa yössä. Mihin hävisi meidän 12h yhteen mittaan nukkuva piltti?!?! Mä haluan sen takaisin! ;)

Toinen isompi juttu on että Davella on uusi työ ja ai että kun mä oon tyytyväinen! Ei oo houkutuksia jäädä töitten jälkeen kavereitten kanssa kaljottelemaan kun on pakko ajaa kotiin, hah! Koomista jutussa on ehkä se, että paikka on sama missä Davella oli ihan ensimmäinen työ. Tosin siinä välissä paikka on ollut suljettuna 7 vuotta ja nyt on uudet omistajat ja vähän eri meno. Davella on tänään ollut eka varsinainen työpäivä, toivottavasti tykkää! :)



Annikan kanssa käytiin Newcastlen Metrocenterissä vähän Primark-ostoksilla. "Viihdytettiin" myös muita junassa hakkaamalla avaimia pöytään ja hyppimällä ylös alas kiljahdellen jne.

Daven uutta työtä "juhlistettiin" Gretna Gatewayssa :D

Käytiin Annikan tykönä mälväämässä.

Kekkonen.

Kate, Lucas, minä, Mini ja koirat käytiin piknikillä Bitts Parikssa. Oli varmaan vuoden kuumin päivä!

2
"Mä osaan istua ihan itse!"

Dave tykkää mukahauskoista vaatteista.. :D



Kesä-Mini!

Alex täytti eilen 5 ja käytiin sitä vähän juhlistamassa.






Lukijat