Lauantaina 29.9. alko iltapäivällä tulla kivuttomia supistuksia säännöllisesti. Sitä jatku koko lauantain. Sunnuntaina jatku, mutta ne alko tuntuun jo joltain, inhottavilta lähinnä. Maanantaina aamulla heräsin kun supistukset alko oikeesti oleen kivuliaita, niitä tuli silloin noin 10 minuutin välein. Iltapäivällä kävin kävelemässä niin supistukset alkoivat tulemaan noin 6 minuutin välein. Iltaa kohden ne muuttui vaan kivuliaammiksi, väli pysyi samana. Illalla päädyttiin lähtemään sairaalaan kun aloin olla jo aika kipeä. Sairaalassa oltiin vähän ennen puoltayötä ja lykkäsivät mut sitten samantien käyrille. Supistuksia tuli ja tunnin käyrillä olon jälkeen kätilö päätti katsoa kohdunsuun tilanteen. Meinasi siinä itku päästä (ja pääsikin) kun kivut olivat oikeasti jo aika kovat ja kohdunsuu ei ollut auennut senttiäkään. Kätilö antoi kipupiikin ja rauhoittavia jottai saisin nukutuksi. Kipuun se ei juurikaan vaikuttanut, mutta kyllä siitä pää sekaisin meni... Yritin nukkua ja Dave katseli telkkaria ja facebookkasi tilannetta :D Parin tunnin päästä sain toisen piikin kun ensimmäisen vaikutus väheni. Lääkäri tuli katsomaan tilanteen toisen piikin laitoin yhteydessä siinä 3 kieppeillä tiistaiaamuna, olin silloin 2-3cm auki. Vähän tuon jälkeen aloin vuotamaan verta ihan reippaasti. Kätilö ja lääkäri miettivät että olisiko se voinut olla limatulppaa ainakin osittain. Laittoivat mut takasin käyrille ihan varmuuden vuoksi ja lääkäri päätti puhkaista kalvot homman nopeuttamiseksi kun varmuutta ei ollut mistä veri tulee. Olin noin 4cm auki ja kivut oli kovat. Sain morfiinia olon helpottamiseksi, mutta ei se paljon tuntunut tehoavan, siitäkin vain meni pää sekaisin. Viimeiset selkeähköt muistikuvat on kun aamulla noin klo 9 sain ilokaasua ja tippa laitettiin vauhdittamaan synnytystä. Omat supistukset olivat kovia, mutta eivät saaneet juuri mitään aikaan ja vuosin edelleen ja lääkäri pelkäsi vauvan voinnin huononevan vaikka sydänäänet olivatkin edelleen hyvät. Tipan laitosta ponnistusvaiheen alkuun on totaalisen hämärän peitossa, kätilö kertoi että olin aika sekaisin kivusta, väsymyksestä ja lääkkeistä ja nukuin jopa supistusten aikana ja hereillä ollessani itkin. Olisin niin halunnut epiduraalin tai edes jonkin muun puudutteen, mutta sairaala ei tarjoa niitä. Kun olin vaaditut 10cm auki sain ruveta ponnistamaan. Muistan kuinka kivut helpotti heti kun supistuksen aikana sai ponnistaa. Kuudella työnnöllä vauva oli ulkona ja sainkin pikkuisen rinnalle samantien. Siinä viivyttiinkin pitkä tovi, minä ja Dave ihmeteltiin vauvaa joka oli niin pieni mutta niin täydellinen <3 Poika syntyi 2.10. klo 14.32 ja strategiset mitat oli 3690g ja 50cm. Olo oli niin helpottunut kun pahin osuus oli ohi. Istukan ulos saaminen oli taas oma lukunsa ja tipan avulla sitä nyhdettiin irti tovi.
Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin ja vauva sai ensin 9 pistettä ja seuraavaksi täydet 10. Saldona yksi pienehkö nirhauma, kirjattiin 1 asteen repeämäksi, tikkejä ei tullut ja verta meni aika paljon. Avautumisvaiheen pituudeksi on laitettu 30h, ponnistusvaihe 15 min ja jälkeiset 20 min. Ihan heti en uusiksi leikkiin ehkä ryhdy vaikka kaikki menikin hyvin, oli vaan niin rankka kokemus ja fiilikset on edelleen aika ristiriitaiset. En oikeen osaa sanoa oliko positiivinen kokemus vai ei. Davelle kyllä 10+ tukena olemisesta :)
Hyvännäköstä porukkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti