Lilypie First Birthday tickers

Lilypie Second Birthday tickers

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ensimmäinen viikko

Meidän ensimmäinen viikko on mennyt kaiken kaikkiaan hyvin. Kaikki ihmettelee miten vauva voi olla niin rauhallinen ja vaan nukkua ja syödä eikä itke ollenkaan. Jatkuisi vaan samaan malliin... ;) Jonkinlaista tarinaa itse synnytyksestä tulee myöhemmin kun saan ne ajatukset kasaan ja tajuan edes itse miten kaikki oikein meni. Sen verran sanon että muistikuvat on puolesta välistä saakka aika heikot...
 
Ensimmäinen yö sairaalassa meni hyvin. Vauva oli todella väsynyt raskaasta synnytyksestä (kuten äitikin) ja vain nukkui. Välillä kätilöt kävivät herättelemässä syömään, mutta ei toisella oikein ollut nälkä. Nukahti joka kerta kun yritti. Olisipa vain itsekin saanut nukkua niin hyvin, muiden vauvat kun kitisivät senkin edestä ja jatkuvasti oli koko yön ajan jonkinlaista trafiikkia johonkin suuntaan. Aamulla aamupalan jälkeen lääkäri kävi jututtamasa mua ja kätilön kanssa tarkastivat vauvan ja sanoivat että sitten kun siltä tuntuu niin saa lähteä kotiin, paperityöt on siltä osin tehty. Olin pikkasen yllättynyt että jo nyt kotiin, vauvallahan ei ole ikää edes 20 tuntia ja mä oon ihan poikki. Soitin kuitenkin Daven hakemaan. Jälkeenpäin katsoin että mun postnatal-korttiin oli siltä aamulta kirjoitettu että vaikutin masentuneelta lääkärin ja kätilöiden mielestä. Ihmekös tuo, 30 tunnin synnytys ja unta 4-5 tuntia... Daven isäkin sanoi jälkeenpäin että näytin aivan hirveältä kun kotiin pääsin ja siinä sitä porukalla ihmeteltiin sairaalan kotiutumispolitiikkaa.
 
Sairaalassa seuraavana aamuna
 
Ensimmäiset pari yötä kotona meni vähän niin ja näin. Poika huusi heti kun käsistäni laskin, päivällä nukkui kuin tukki missä vain tai miten päin vain. Äidiltä kysyin neuvoa ja kätilöltäkin kyselin kun kävi kotikäynnillä. Että meillä nukutaan nyt sitten yövalon kanssa ja pikkuinen on kiedottuna mun t-paitaan ja toimii. Siitä lähtien on nukuttu hyvin molemmat ja yöllä herätään vain syömään ja sitten tyytyväisenä jatketaan unia. Ainoa inhottava puoli yöllä on se kun koirat kuulee mun liikkuvan yöllä ympäriinsä niin haukkuminen alkaa. Kaipa niiltäkin ottaa aikansa tottua yöhiiviskelijöihin vaikka luulin että ongelmia ei olisi kun olinhan jo kuukausitolkulla ravannut vessassa monta kertaa yössä. Ei asia mua haittaa, mutta Davea saattaa haitata...
 
Ikää 2 päivää
 
Syömään meillä herätään pääsääntöisesti 3-4 tunnin välein ympäri vuorokauden. Pari ensimmäistä päivää vauva söi hirveän huonosti eikä syömään herättämisestäkään tullut mitään kun toista ei vain saanut niin paljoa hereille että olisi syönyt. Ajattelin että no, mitäpä tuosta, kai terve vauva tietää koska on nälkä ja syö silloin. Näinhän se menee. Tosin ensin vauva ei meinannut saada otetta rinnasta ja siinä meinasi turhautua jo yksi jos toinenkin, mutta parin päivän treenaamisen jälkeen alkoi sekin sujumaan ja nyt sujuu oikein mallikkaasti. Maitoakin tuntuu riittävän.
 
Maanantaina kätilö kävi tarkistamassa että kaikki on okei meillä molemmilla. Painoakin oli poika saanut ensimmäisen viikkonsa aikana. 3690g oli nyt 3770g eli 80g oli tullut lisää. Siihen ollaan oikein tyytyväisiä. Kaikki muukin oli ok. Kätilö otti pojan kantapäästä verta joitain seulontatestejä varten. Taisi kokeen otto sattua enemmän äitiä kuin vauvaa, pieni käytännössä katsoen nukkui kokeen ajan. Kätilö varoitteli että nyt saattaa itkeä kovastikin. No, eipä itkenyt. Avasi toista silmäänsä hiukan ja päästi pienen "eeeeeehhh..." -äännähdyken ja lähti takaisin höyhensaarille. Pissasi kuitenkin kätilön päälle kuten asiaan kuuluu.
 
Vauva on kyllä valloittanut kaikkien sydämet ihan täysin. Dave saattaa vain katsoa poikaa vaikka kuinka kauan. Daven vanhemmat ovat molemmat ihan myytyjä ja Alex ei saa silmiään irti eikä paljon muusta puhu kuin vauvasta. Ei varmaan tarvitse sanoa että äitikin on ihan myyty <3
 
Huomenna meillä on "nimiäiset". Vauva saa virallisesti nimen huomenna kun käydään rekisteröimässä syntymä. Olisihan tässä vielä kuukausi aikaa tehdä se, mutta ajateltiin hoitaa se alta pois mahdollisimman nopeasti kun nimet on kerran jo päätetty aikoja sitten. Mitä sitä suotta odottelemaan.
 
 
 
Ylin kuva on kun vauva on 4 päivän ikäinen ja 2 alinta tältä aamulta viikon ja päivän ikäisenä.
 
Viikko sitten meidän elämäämme saapui jotain korvaamattoman kallista, mutta myös jotain lähti. Cassie-tyttö vietiin lopetettavaksi. Krooninen silmätulehdus ja dementia vaivasi ja sokeakin oli käytännössä katsoen. Ajateltiin että se on loppujen lopuksi parempi, ei haluttu että joutuu kärsimään.


1 kommentti:

  1. Hei! Sain demi.fi:stä (älä arvostele tän faktan perusteella pliis) vihiä että Carlislessa asuisi joku muukin suomalainen kuin minä. : ) Missä päin Carlislea asut?
    Itse asun aika lähellä keskustaa, Brampton Roadin kampuksen lähellä. Opiskelen parhaillaan kolmatta ja viimeistä vuotta täällä enkuissa.
    Kaipaatko suomalaisseuraa? Mulle voit laittaa vaikka sähköpostia annika.savola@gmail.com jos haluat tutustua.
    Yritän parhaani mukaan olla kuulostamatta kauheen epätoivoiselta, mutta oon jotenkin niin innoissani että on edes pieni mahdollisuus että täällä on muitakin suomalaisia. : )

    Ja vielä pieni PS: ihana vauva ja koira. Tykkään ihan superisti koirista, vauvoistakin vähän, mutta ongelmana on yleensä että vauvat ei tykkää musta. : (

    VastaaPoista

Lukijat