Ei mitään. Ei vieläkään mitään. Olo alkaa olla sellanen että kyllä nyt vois jo jotain tapahtua. Daven äiti veikkasi 5 viikkoa sitten mahan roikkumisesta päätellen että kyllä se vauva 2 viikon sisään syntyy. Mennään jo 3 viikkoa yli sen ennustuksen, heh. Eräs kaveri oli 100% varma että tämän kuun 29. vauva näkee päivänvalon, samaa veikkasi toinenkin kaveri. Saa nähdä josko se ennustus pitäisi paikkaansa. Tuskin tarvitsee sanoa että mä niin toivon vauvan saapuvan huomenna, tänään kun ei enää oikein kerkiä jollei syöksyllä meinaa tulla :D Tiistaina pitäis kätilön tulla kotikäynnille, sen pitäis olla viiminen neuvola. Jossei vauva siihen mennessä näyttäydy, niin sitten yritetään vähän hätyytellä josko lähtisi tulemaan, silloin on vuorossa "membrane sweep". Jokainen voi googletella sen merkitystä kun en osaa selittää. Jossei se saa vauvaa tulemaan niin sitten seuraavana onkin käynnistys. Ja sen kyllä haluan mahdollisimman pian jo ihan tän olotilan takia jota en välttämättä halua pitkittää enää yhtään... Vois melkein sanoa että ketuttaa kun ihmiset sanoo: "Koita nyt nauttia näistä viimisistä päivistä!" Koita nauttia, pyh. Ei tässä paljon nautita kun käveleminenkin sattuu niin pirusti ja nukkunut en oo viikkoihin! Tosin ei sitä varmaan niin kauheasti vauvankaan kanssa nukuta, mutta olis ainakin tää fyysinen olo toivottavasti vähän parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti