Terkkuja!

Leikkipuistossa

No niin. Pistetaas sellaset 6kk:n kuulumiset pakettiin. Blogia ei ole paivitetty hyvin pitkalti teknisten vaikeuksien takia. Ennen oli niin katevaa paivittaa iPhonella, joka erinaisten vaiheiden kautta vaihtui Nokia Lumiaan (johonkin niista). Ihan kiva puhelin muuten, mutta blogin paivittaminen meni mahdottomaksi. Sain Bloggerin appsin puhelimeen, mutta kuvien lisays ei toimi jollei ole sita, tata ja tuota appsia lisana ja Google+ -tilia. Tossahan menee ika ja terveys! Ihan oikeesti, joku raja... Nyt sain kuitenkin lapparin toimimaan jotenkin ja sain kuvia puhelimesta koneelle (monen mutkan takana oli sekin, thanks Nokia!) ja bonuksena nettikin toimii, joten here we go!

Reiluun puoleen vuoteen on mahtunut yhta sun toista. Isoin muuton meidan elamassa on varmaankin ollut muutto. Paatettiin muuttaa Carlislesta maalle. Luitte oikein, MAALLE! Meilla on supersopo mokki (cottage). 2 makkaria, 2 olkkaria, isohko keittio jonne mahtuu jopa ruokapoyta ja tietenkin kylppari. Ihan parasta on oma piha, jota meilla ei ikina kaupungissa asuessa ollut. Tai oli meilla ennenkin ns court yard, eli betoninen korkea-aitainen parvekkeen kokoinen tila. Ei tuokaan piha mikaan suuren suuri ole, mutta parempi kuin ei mitaan. Ihan huikeeta istua aamulla juomassa teeta omalla pihalla ja morotella naapureita. Kiva paastaa koirat ja Aiden pihalle ilman mitaan sen suurempia suunnitteluja, ei tarvitse lahtea mihinkaan, sen kun vaan avaa oven. Me ollaan Daven kanssa molemmat ihan rakastuttu tahan mokkiin, taalla on aivan ihanaa asua. Okei, talvella on kylma ja lammityskulut on tahtitieteelliset, mutta suurimman osan vuodesta tama paikka on ihana. Huono puoli taalla on se, etta taalla ei ole mitaan. Ei sitten niin yhtaan mitaan. Naapurissa on pubi joka sulki ovensa viikkoa ennen kuin muutettiin tanne, kauppaa yms. taalla ei ole ollut enaa vuosikausiin. Koulu ja paivakoti sentaan loytyy ja ne huhupuheiden mukaan onkin tosi hyvia. Autolla taalta ajaa Carlisleen 15-20 minuutissa, Penrithiin paasee 10-15 minuutissa. Busseja taalta kylalta ei kulje, lahin pysakki on reilu 2km:n paassa. Toisaalta ihanaa kun saa olla omassa rauhassa ilman etta anoppi tms on koko ajan koputtelemassa ovelle kun sattui vaan olemaan ohikulkumatkalla.

Bussissa

Se oma piha!

Piknik.

 Aiden on oppinut vaikka mita. En enaa edes muista  mita silloin osasi kun viimeksi kirjoittelin ja mita on sen jalkeen oppinut. Vauhtia nuorella herralla ainakin piisaa! Varsinainen ikiliikkuja. Pituutta ja ketteryytta on sen verran etta melkein mikaan ei ole Aidenin ulottumattomissa. Mini kavelee, juoksee, hyppaa, napraa kaikkea aika katevasti, haluaa syoda itse, puhuu vahan ja ja ja.... Ajatus on koko ajan ollut opettaa Aiden kaksikieliseksi ja vihdoinkin joitain tuloksia alkaa nakya. Englantia Mini ymmartaa huomattavasti paremmin ja puhuukin sita enemman, vastaa englanniksi kun kysyn suomeksi jne. Eihan se sinallaan yllata kun aika vahan sita suomea taalla kuulee... Me katotaan Muumeja ja Rollia, mut ei sitakaan ihan maarattomasti jaksa. Varsinaisia itse muodostettuja lauseita ei viela oikein tule, mutta useamman sanan rimpsuja tulee kylla. Esim "one tooo teeee GO!" ja "ou mai gaaaad!" :D Selittaa kylla paljon omalla kielellaan, joka asiaan tuntuu olevan jotain sanottavaa. Olisi ihan mahtavaa kuulla jo mita pikkumies oikeen haluaa sanoa. Uhmaa on ollut havaittavissa jo ties kuinka kauan. Kaupassa on heitetty itkupotkuraivarit lattialla kun ei saanut menna minne itse halusi, leikkipuistosta lahdettaessa on huudettu kurkku suorana, kotona kiukuttelu on arkipaivaa. Muille Mini kayttaytyy todella hyvin paasaantoisesti, mutta kotona sita omaa tahtoa loytyy enemman kuin tarpeeksi.

Lucas ja Aiden kattoo Tuomas-veturia padilta

Hernari kelpas!